LUUKKU 24

"Mutta jos kirjoitan omalla nimelläni, lukija luulee, että minäkertoja on automaattisesti todellinen henkilö Kalle Manninen ja että kaikki mitä tapahtuu kirjan minälle, on tapahtunut myös tälle todelliselle henkilölle, joka on lukijan mielessä minäkertojan esikuva todellisen elämän puolella."

"Tämä menee liian monimutkaiseksi. Minä kirjoitan tästä nyt sinulle reseptin kahdeksansatasta Buranaa. Haet apteekista rasian, nappaat yötä vasten yhden, ja aamulla kaikki on taas paljon selkeämpää."

NÄILTÄ KULMILTA: Alter Ego II: hoito (Kirjoittajasta; pakinoita)

LUUKKU 23

"Heredi... hedri... herditäärinen... geeninen... kysy vaikka mun mutsilta... hereditäärinen ödeema... paksusuolen tukkeuma... en oo ottanut kun vähän vain... ehkä neljä desiä leijonaa... hedr... ödeema... geeninen sairaus...", sanoo naistenhuoneesta hoiperteleva tyttö, jolle luvataan helpottavaa liuosta. Minä jännitän omaa diagnoosiani.

NÄILTÄ KULMILTA: Alter Ego I: diagnoosi (Kirjoittajasta; pakinoita)

LUUKKU 22

Wolfenstein 3D on fiktiivinen versio natsi-Saksasta. Temmellän yhdysvaltalaisella kommandolla, jonka tehtävänä on paeta saksalaisesta linnasta ja voittaa sen päävartija, etsiä käsiinsä voittamattoman zombimutanttiarmeijan perustamiseen tähtäävät suunnitelmat ja lopulta tulittaa hengettömäksi robottipukuun sonnustautunut Hitler. Pääpirun lisäksi pelaajan tulee lahdata satoja vartijoita ja saksanpaimenkoiria.

NÄILTÄ KULMILTA: Kellarin pimeydessä (Only Entertainment; pakinoita)

LUUKKU 21

"Mä oon sun mielestä läski!" tiuskaisee Tiina niin lujaa, että kauppiaskin innostuu. Viiskymppinen Hartsa hoitaa kaupungin parasta ja halvinta valikoimaa "urheilijoille välttämättömiä lisäravinteita" ja on Aleksin tuttu vuosien takaa. Hartsa järjestelee purnukoita hyllyille ja näyttelee kiireistä, vaikka on todellisuudessa suunnannut kaiken aktiivisuutensa orastavan draaman suuntaan.

NÄILTÄ KULMILTA: Porrastettu ruokailu (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 20

Miehen aamiainen on tieteellisellä tarkkuudella suunniteltu suoritus, johon kuuluu suuresta purkista nautittavaa proteiinijuomaa, syvä lautasellinen veteen tehtyä neljän viljan puuroa ja muutama kapseli. Nainen on joskus kysynyt, mihin kapseleita tarvitaan, mutta ei enää muista vastausta. Mies on yrittänyt luennoida ravintoasioista, korostanut kuudesti päivässä syömisen tärkeyttä, mutta aina on päädytty riitelemään.

NÄILTÄ KULMILTA: Porrastettu ruokailu (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 19

"Turpa kiinni, Kemppainen. Oma pullo tyhjäksi ulkona ja rauhallisesti sitten täällä sisätiloissa, tai tulee potku perseelle ja lennät pihalle täältä", lausuu baarimestari tottuneen rauhallisesti mutta samalla selkeästi ja jokaista sanaansa tarkoittaen niin, ettei meille ulkopuolisille jää epäilystä siitä, onko mies kenties tosissaan. Kemppainen ottaa siivunsa, laskee kädet alas ja aistii baarin tunnelmaa. Isännän sanat kaikuvat hänen kuulomuistissaan. Näiden muutaman sekunnin aikana Kemppaisen on kuulemansa perusteella päätettävä, ryhtyäkö paikan asiakkaaksi vai aloittaako kunnon riehumistalkoot.

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 18

Toisaalla heikompi mies juo saunassa suruunsa. Kiukaan sihinä, raskaan hengityksen pauhu ja oluttölkin sihahdus ovat ainoita ääniä pihapiirissä, johon kuuluu talo, rantasauna ja varastorakennus. Vaimo on sukulaistensa luona kaupungissa. On ollut taajaan viime aikoina. Sen ikävän tapauksen jälkeen, josta on melko tarkalleen vuosi, on miehen lisäksi varsin kehnoon kuntoon rapistunut tämä asumus: nurmikko rehottaa, talon katto tippuilee alas laatta kerrallaan ja rojua kertyy ympäriinsä. Sauna kuitenkin toimii, se antaa kuumaa ja kosteaa tehden elämästä hetkeksi siedettävää.

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 17

"Tässä on vaatetus", toteaa Rutia levittäen kätensä eleeksi, joka tarkoittaa, että tässä, nähtävillä, on kaikki haudassa tarvittava: valkoinen t-paita (josta on hihat leikattu ja jonka rinnassa lukee auringon haalistamalla neonkeltaisella Cyprus), mustavalkoharmaat kuluneet salihousut ja siniset rantasandaalit. Housujen lahkeet on runnottu pyöreäksi paketiksi valkoisten urheilusukkien sisään. "Vettä saan arkkuun mukaan, samoin purkkiruokaa. Juuri äsken tankkasin ponsorin piikkiin tuossa Tepoililla sen verran, ettei pääse nälkä ihan heti yllättämään."

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 16

Hannu Rutia on Mies. Se näkyy hänestä pitkälle ja sen suorastaan tuntee, kun pääsee tuijottamaan riittävän läheltä. Alhaalta ylöspäin: paksut ja suonikkaat jalkaterät, tuplasti leveämmät kuin aikamiehillä keskimäärin; reidet kuin kaksi halkopölkkyä; pohkeet paisuvat sääriluun takaa kuin ilmapallot; vyötärön seudulle on aika toki jo tehnyt tehtävänsä; leventänyt sitä joka suuntaan, saanut Rutian näyttämään miehekkäältä eikä miltään pojannössiltä enää. Hänen vatsansa ja rintakehänsä ovat tumman kiharan karvan peitossa. Käsivarret ovat ranteesta olkapäähän paksut ja muhkuraiset; pyöreämuotoiset rintalihakset kuin mureaksi muhitetut laatupihvit.

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

AP 13.12.

(Elise Saarikko/Aamuposti)

AP 13.12.

(Elise Saarikko/Aamuposti)

LUUKKU 15

"Mä oon vaan nukkunut ja käynyt uimarannalla. Kirjoittanut ja syönyt. Mä oon viritellyt sellaista filosofiaa, että parhaat jutut elämässä on ilmaisia. Käsitätkö, että upeisiin elämyksiin ei tarvitse olla rahaa, vaan ne syntyvät hyvistä hetkistä, seurasta ja kiireettömyyden tunnusta. Nytkin mua harmittaa ottaa tää sun näyttö kainaloon ja talutella fillari himaan ja kertoa Kirsille, että Toni maksoi velkansa näytöllä. Aiemmin päivällä mä lainasin Jounille satasen ja vaikka mä tiedän, että se maksaa rahalla, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että meillä ei ole Kirsin kanssa loppukuuksi kuin satanen rahaa. Se sit taas syö miestä sillä tavalla, että kun mä lainaan meidän rahat ympäriinsä, niin se tekee Kirsin tyytymättömäksi ja saa mut aina inhoamaan itseäni, mutta toivottavasti mä näytän edes hyvältä teidän jätkien silmissä, kun suostun teille lainaamaan, vaikka ei mulla itsellänikään ole hilloa yhtään sen enempää kuin teilläkään. Käsitätkö, mistä mä puhun?"

NÄILTÄ KULMILTA: Kolmas päivä takas (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 14

Tapojeni vastaisesti ajan lähiöbaariin, jonka terassi alkaa täyttyä kesälomalaisista ja niistä, jotka ovat jatkuvasti kesälomalla. Tervehdin muutamaa puolituttua: toinen on luvannut viimeiset kolme vuotta rakentaa paritalomme puolikkaaseen saunankaiteen ja toisen kanssa juttelemme aina formuloista. Miehellä on Heikki Kovalainen käsivarressaan. Tilaan pienen oluen ja kävelen terassin reunimmaiseen, varjoisaan pöytään.

NÄILTÄ KULMILTA: Kolmas päivä takas (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 13

Olen käynyt tämän keskustelun ennenkin. Minä, tämän uneliaan lähiön rauhallisen oloinen asukki, tatuoimaton ex-vanki, jonka uusi, seesteinen elämä muistuttaa jokapäiväistä de ja vu -ilmiötä ainakin siltä osin, ettei mikään koskaan muutu. Nämä päivittäiset keskustelut ja ajatukset kiertävät samoja, yksitoikkoisia ratojaan. Näytössä vilkkuu Jouni.

NÄILTÄ KULMILTA: Kolmas päivä takas (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 12

Tässä tää nyt on, mun ensimmäinen haastattelu. Luksusyksiön seinällä kehystettynä. Meikäläinen on julkkis. En mä osaa siihen mitään lisätä, eikö se kerro kaiken olennaisen? No, tiedänhän mä nyt sen, että teidän - tai pitäisikö sanoa meidän - toimittajien tiedonjano on ehtymätön. Aina pitäis saada jotain uutta ja paljastavampaa. Mä oon kertonut kaiken tarpeellisen mun kirjassa.

NÄILTÄ KULMILTA: B-porras (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 11

Hermostutti. Virallinen kerrostalohäirikkö Kari Ahola käveli ympäri eteistä ja luki lapun kerran toisensa jälkeen. Hänestä oli tullut merkitty mies. Tästedes kaikki talon asukkaat jättäisivät tervehtimättä, niinhän tässä annettiin ymmärtää, kaikki, tuijottaisivat ja karttaisivat kuin ärhäkkää herpestä.

NÄILTÄ KULMILTA: B-porras (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 10

Siis mähän oon haaveillu julkisuudesta just niin kauan kuin mä muistan. En osaa sanoa, miks. Se on kai jotenkin sisäänrakennettuna muhun. Näin jälkikäteen funtsailtuna se tapa, millä mä ammuin itteni tähdeksi tän maan taivaalle oli kai aika karu, mutta toisaalta ilman sitä mä en ehkä juttelis sulle tässä. Tää kaikki mitä mä oon nähny, tehny ja kokenu on tehny musta sen mitä mä tällä hetkellä olen. Mä ylireagoin, se nyt on selvä. Maine meni mut stoorit elää. Mut entä jos mä olisin jättänyt reagoimatta?

NÄILTÄ KULMILTA: B-porras (lyhyitä kertomuksia)

HäSa 9.12.2009

Teksti: Pirjo-Liisa Niinimäki
Kuva: Juhani Salo

LUUKKU 9

Tie oli tyhjä. Maassa oli hylsyjä. Lahtinen ihmetteli niiden paljoutta. Olikohan alueella ollut hiljattain jokin toinenkin sotaharjoitus? Hän poimi yhden hylsyn tarkasteltavaksi. Se oli vielä kuuma. Lahtinen pudotti sen muiden joukkoon ja lähti kävelemään tietä samalla haravoiden sen reunamia taskulampullaan.

NÄILTÄ KULMILTA: Vartiovuoro (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 8

Lahtinen ei enää tiennyt, kuka oli ja missä oli. Kun selväjärkisyyden raja ylitetään, ei sellaisilla asioilla kuin vartiovuoron vaihto tai tyttöystävän ikävä tai lomille pääsy ole enää merkitystä. Nyt oli vain oltava valppaana toteuttamaan tikan välittämä jumalallinen käsky.

NÄILTÄ KULMILTA: Vartiovuoro (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 7

Hän käveleskeli edestakaisin pitääkseen ruumiinsa lämpimänä. Lokakuu pani parastaan, laski lämpötilan ensimmäistä kertaa alle nollan. Öinen taivas oli kirkas: koko monimutkainen tähtikartta piirtyi selkeänä tummansinistä taustaansa vasten. Metsä oli tyyni, äänetön. Vain viestimies Lahtisen maihinnousukenkien rapina kuivalla hiekkatiellä rikkoi tuon täydellisen, epätodellisen äänettömyyden.

NÄILTÄ KULMILTA: Vartiovuoro (lyhyitä kertomuksia)

HKU 5.12.2009

LUUKKU 6

Kahvipöydässä kerrottiin hävytöntä vitsiä - jos nainen on oikein syötävän hyvännäköinen, niin onko oikein kutsua tätä suuhunpantavaksi? - joka keskeytyi pihalta kuuluviin laukauksiin. Niitä kuultiin kaksi. Kouluttajia harmitti; rentouttava kahvihetki keskeytyi juuri vitsin huippukohdassa, hetkeä ennen naurunremakkaa.

NÄILTÄ KULMILTA: Viimeiset sulkeiset (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 5

Sunnuntaina porukka palaili lomilta. Kukaan ei ollut muuttanut mieltään asian suhteen. Päinvastoin, kaikki olivat alkaneet innostuneina kerrata suunnitelman vaiheita aina aamuyön tunneille saakka. Uni ei tullut - kollektiivinen mieli oli liian kuohuksissa.

NÄILTÄ KULMILTA: Viimeiset sulkeiset (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 4

Siellä se makaa, kuulutti telemies Vanninen tupakavereilleen näyttäen samalla komppanian alapihan varastorakennuksen katolla vatsallaan makaavalle Tiihoselle voitonmerkkiä. Tuvan muu väki kerääntyi ikkunan ääreen tervehtimään Tiihosta juuri ennen maanantaiaamuisen sulkeisjärjestysharjoituksen alkua, mutta tämä oli jo kääntänyt katseensa komppanian yläkerran ikkunasta alakerran oviin, niihin, joista kahden minuutin päästä marssisi ulos komppaniallinen vittuuntuneita varusmiehiä.

NÄILTÄ KULMILTA: Viimeiset sulkeiset (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 3

Aurinko nousi. Märkä pururata oli raskas polkea. Yleensä se viimeinen mies löytyy jostakin yhdennentoista ja kahdennentoista rastin välimaastosta lepäilemästä ja luovutusmieliala päällimmäisenä mielessä, puntaroi Ikäläinen, reilu mies, johtaja, joka tiesi, kuinka nuoria miehiä tuli käsitellä.

NÄILTÄ KULMILTA: Saarikon laki (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 2

Nyt erottui Otavakin. Sillä paikalla, jolla vielä hetki sitten oli kasvanut kaunis punainen kärpässieni, tapahtui juuri nyt jotakin niin eriskummallista, ettei se ole ihmisymmärryksen selitettävissä.

-NÄILTÄ KULMILTA: Saarikon laki (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 1

"Kolme. Kaksi. Yksi. Ja ei kun mettään!" Näin kuului vääpeli Ikäläisen lähtölaskenta, jota mies säesti kevyellä potkulla lähtöviivalla seisovan takalistoon. Radistijoukkueen viimeinenkin suunnistaja saatiin matkaan. Viestimies Saarikko turautti räät kangasnenäliinaansa, runttasi räkämytyn maastotakkinsa taskuun ja lompsotteli metsän pimeyteen.

-NÄILTÄ KULMILTA: Saarikon laki (lyhyitä kertomuksia)

Otoksia: NÄILTÄ KULMILTA

LUUKKU 1

"Kolme. Kaksi. Yksi. Ja ei kun mettään!" Näin kuului vääpeli Ikäläisen lähtölaskenta, jota mies säesti kevyellä potkulla lähtöviivalla seisovan takalistoon. Radistijoukkueen viimeinenkin suunnistaja saatiin matkaan. Viestimies Saarikko turautti räät kangasnenäliinaansa, runttasi räkämytyn maastotakkinsa taskuun ja lompsotteli metsän pimeyteen.

-NÄILTÄ KULMILTA: Saarikon laki (lyhyitä kertomuksia)