Lauantai. Päiväkirjani viimeinen päivä. Herään aamuseitsemältä vessaan, aamukahdeksalta valoon ja aamuyhdeksältä käsivarren totaalipuutumiseen. Onkohan tämä nyt sitä sikainfluenssaa? Aloitan Tervon Koljatin. Serkkupoika on ottanut koiran, lähettää puhelimeeni valokuvan tuosta sympaattisesta olennosta. Noudan postista saksalaiset cd- ja dvd-levyni. Kuinka ne voivatkaan olla noin halpoja, kysyn minä. Matkalla huomaan, että lumi on peittänyt maan! Valoa! Lumi on tuonut valon! Sikainfluenssa on saavuttanut Kanta-Hämeen ja Hämeenlinnan: toistakymmentä tautitapausta varmistunut. Juon kahviani. Kaappikello tikittää. Se näyttää vasta kymmentä vaille kymmentä. Seiskan kannessa on verojuoruja -
(III - Taksvärkki - Päiväkirjan sivuja 10.8.-7.11.2009).
