Kirjaston mäessä minä sitten ihastun, ja tunnen itseni yhdeksäsluokkalaiseksi taas. Näin kävi silloinkin. Vaalea neito taluttaa pientä valkoista koiraa. Palvottava pyyhkäisee pitkiä hiuksiaan. Ohittaessani hoksaan, että naisella on tähtiä silmissään. Tavoittelen noita silmiä, joiden unelmoiva katse on suunnattu tulevaisuuteen. Alamäessä hymyilen itsekseni - kuin juntti tulin vilkaisseeksi perään. Ohitan Rantakasinon, ylitän sillat. Tänä kesänä minä olen kuin poikanen Makuunin makeislaarilla taskussaan vaarilta saatu liian suuri seteli.
(Kolmetoista - pakinoita: 11. Lenkillä.)
