Hetkeä muutamaa myöhemmin samainen neiti notkui baaritiskillä, kysyi kainosti, josko koestaisin rintavarustustaan. Itsesuojeluvaistoni ohjaamana minä kieltäydyin, sillä neidin ukko seisoi selin vieressä: pitkä, tumma ja silminnähden roteva. Vaan kyllähän minä tänä päivänä sen tiedän, että saattaisitpa varsin poiketakin, Mika, strippibaarissa. Senhän aistii Matkakertomusten rivien välistä, eikö? Meninpä minäkin kerran. Paikka jätti minut kylmäksi oivallettuani, että eivät nuo naiset taida siellä aivan silkkaa romanttisuuttaan keimailla. Rahaa ne tahtoivat, eivät elämänkumppania. Olin pettynyt, mutta elämän oli jatkuttava. Levoton mieli vei ja vie erikoisiin paikkoihin.
(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - kevät: Mika Waltarille.)
