Vieläkin, vuosikymmenen perästä, me, pomoni ja minä, törmäämme toisiimme tämän pienen kaupungin kapeilla kaduilla. Me heitämme kätemme tervehdykseen, hymyilemme leveästi, ja ohikiitävän hetken ajan se käväisee tietoisuudessa: muistuma noilta menneiltä ajoilta työelämän suuressa roottorissa, jonka väkipyörästössä kiertoratamme kohtasivat ja jossa päämäärämme oli yhteinen - piti saada puhdasta jälkeä. Me teimme sen, pomoni ja minä.
(Kolmetoista - pakinoita: 5. Pomolla on väliä.)
