Oli aika, jolloin hengittäminen riitti elämäksi. Silloin se riitti. Mutta nyt! Nyt on kevät! Pitäisihän tähän jo osata suhtautua, tähän kevääseen, joka saapuu yhtä varmasti kuin nainen jää lasten vuoksi ja mies pettää lupauksensa vannomalla, ettei toistu. Vaan en minä tätä koskaan muista aavistaa - enkä tahdokaan, sillä kevät on parhaimmillaan juuri tällaisena: odottamattomana syöksynä kaiken peittävän pilven varjosta.
(Kolmetoista - pakinoita: 7. Suuria kysymyksiä.)
