Ratakylän kaupunginosa rakennettiin 1970-luvulla suon päälle. Sähkölämmitteiset kerrostalot täyttyivät tuhansista asukkaista, joita palvelemaan pystytettiin koulu, kaksi päiväkotia, kaksi kauppaa, parturi, kioski ja ravintola. Ratakylää risteilevä tiestö nimettiin rautatieläistermein.
- -
Sä opit elämään ilman mua. Ajattele positiivisesti: kohta sun ei enää tarvitse paimentaa mua ja sietää mun oikuttelua. Sä löydät itsellesi uuden naisen, joka osaa olla ihmisiksi. Sellaisen rauhallisen ja tasapainoisen naisen.
- -
Tätä päiväkirjaa lukemalla minä yritän ymmärtää Ristoa, joka katosi. Ehdimme ystävystyä, meistä tuli enemmän kuin työtoverit - sitten Ristoa ei enää ollut.
- -
Jos menee tarpeeksi myöhään, vältyn keskustelemasta. Kusti haluaa keskustella, vaikka minä aina kyllästynein elein, ilmein ja jopa haukotuksin osoitan olevani väsynyt keskustelemaan. Jotenkin Kusti vain onnistuu synnyttämään välillemme keskustelun. Toisinaan, pääasiassa krapulapäivinä, minä olen nukahtanut kesken keskustelun. Kusti loukkaantuu siitä. Sitten hän kysyy minulta, kuinka minä saatan nukahtaa noin vain, kesken keskustelun.
- -
Työmäärä konkretisoituu puntarin näytössä ja tuntuu sormenpäissä: sataviisikymmentäkiloinen koulunjohtaja on järsinyt kyntensä sahalaitaisiksi ja niiden nauhat vereslihalle.
- -
Pojan silmät ovat pitsalautaset, niissä on mielipuolen tuijotus. Hänen vatsansa halki, laidasta laitaan, kulkee Päiväntasaaja: puolen sentin vahvuinen, jo hyvin parantunut siisti arpi.
- -
Hän ojentaa minulle käyntikorttinsa, josta kiitän, suljen oven ja vilkaisen ovisilmästä käytävään. Mies ei jää tuijottamaan oveen ja pyörittämään päätään. Joskus joku jäi.
- -
Enkä minä vaadi kuuta taivaalta, en lainkaan, vain ja ainoastaan anteeksipyyntöä, syntien sovitusta.
- -
Mun käy sääliksi niitä lapsia. Se on kuitenkin pitkä aika, mitä päivässäkin ollaan koulussa, että opettajallakin on kauhean paljon vaikutusta siihen, mitä niistä lapsista tulee. Tämähän johtaa ihan suoraan rikollisuuteen, jos näitä ahdistuksia ei saada puretuiksi. Ei lapsia voi pelon avulla kasvattaa. Ne tajuaa sen ja kostaa sitten joskus vuosien päästä, ja siinä onkin sitten opettajainhuoneissa ihmettelemistä, että miten tässä nyt näin kävi...
- -
Istahdan odotuspenkille. Olen aivan lauhkea ja tyyni, enkä näin ollen saata ymmärtää, miksi paikalle saapunut virkavalta kohtelee minua niin rajuin ottein: tuuppaa lattiaan ja kiristää raudat ranteisiin - suhtautuu kuin rikolliseen.
- -
Noina lapsuuden päivinä opittiin eräs toinenkin uusi sana: antibiootti. Mentaalin uhri oli joutunut ottamaan antibiootteja.
- -
Terve! Unohtui töissä kysäistä "rakettien paukkeen keskellä" joten kysynpä nyt jotta lähtisitkö joku päivä "iltaa istumaan" niin kuin ihan "kahden kesken"? Kyselee: rami
- -
Laitan pikkukovikset loppukevääksi pihan kierrätyspaperiastiaan miettimään tekosiaan. Voitte hakea pojat aina perjantaisin ja palauttaa samaan paikkaan maanantaiaamuisin. Talonmies porasi pönttöön muutaman reiän, joista elintoiminnoille välttämätön ilma vaihtuu.
- -
Juominen ei tee sulle hyvää. Usko mua. Mä sanon tämän ihan ystävänä. Jos sä olisit joskus edes viikon selvänä, sä saisit sun arvostelukyvyn takaisin. Nyt sun pää kelaa jatkuvasti yhtä ja samaa rataa: viinaa, seksiä, ensin viinaa ja sitten seksiä.
- -
Myös etunimien vaihtamista tulee kotiväen harkita, koska minä sekoitan aina nämä saatanan Jaminat ja Jeminat keskenään. Prosessi on yllättävän yksinkertainen ja kaavakkeita saa maistraatista, vinkki vinkki.
- -
Loppumatkaksi nukahdan unettomaan uneen, jonka läpi kuulen kuskin kertoilevan minulle, että Pellossa ollaan ja että Orajärven kylästä löydän etsimäni. Kiitän matkasta ja avusta. Pysäkiltä poika vie, valkoisella Hiacellaan, tyttönsä pois vaikutuspiiristäni.
- -
Itselläni ei ole, mistä vähentää, sillä istuskelen pelkkä pyyhe lanteillani. Liina mittailee minua mietteliäänä, jotenkin viettelevänä...
- -
Ei, kulttuuripoika, nuo ovat aivan liian paksuja tälle lyhyelle lennolle. Ei vainenkaan, vitsi vitsi. Olenhan minäkin kulttuuria kuluttanut: lukenut Ostridge Lindgrenin satukirjoja ja käynyt Barcelonassa katsomassa Goudan suunnittelemia pyöreäkulmaisia rakennuksia. Mitäs siihen sanot?
- -
Koneen etuosan poistumisaukolla jätän jäähyväiseni Raisalle, jonka kiitollisuutta viestivästä katseesta olen havaitsevinani häviävän pienen silmäniskun puolikkaan. Isken takaisin ja toivon tapaavani Raisan toisina aikoina, toisissa olosuhteissa. Liina on minun naiseni nyt.
- -
Aistini ovat tarkentuneet taistellessani Kontrolliryhmää vastaan. Aivomanipulaatiokapseleista kieltäydyttyäni (niitä on kymmenittäin, ne ovat varmassa tallessa huoneessani, eräänlaisessa piilopaikassa) olen nyttemmin tullut monella tavalla tietoisemmaksi vallitsevista asiain tiloista. Kun täältä pääsen, marssin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen henkilööni kohdistetusta elektronisesta häirinnästä.
- -
Kuuden vuoden päästä luen ilmestymisjärjestyksessä kaikki isän kirjat. Niitä on yhteensä seitsemän ja ne löytyvät olohuoneen kirjahyllyn ylimmältä tasolta: sieltä, jonne en edes tuoli apunani yllä.
- -
Peten pää upposi kuviksenopettajan raskaiden rintojen väliin, tämä alkoi heiluttaa itseään puolelta toiselle, sitä jatkui pitkään; minä pelkäsin Peten tukehtuvan tuohon lihan vankilaan, mutta kun huomasin hänen nauttivan saamastaan erityiskohtelusta, ymmärsin tämän huomionosoituksen olevan jotakin ainutkertaista.
- -
Niin ikään tahdon tarkastettavakseni hoitolaitoksen puhelinliikenteen. Minulla on epäilykseni: joku soittelee täältä aikuislinjoille. Laskut ovat tuhansia euroja.
- -
Minulla ei ole sanoja taksikuskille, joka kuljettaa minut entisen elämäni kotipihaan.
- -
Mitähän nämä uudet työtoverini minusta ajattelevat? Jasmin on varmasti saanut heidät rakastumaan itseensä - hän tekee sen kaikkialla - enkä minä koskaan saata häntä korvata, mutta ottakaa tai jättäkää, tässä minä nyt olen -
Ratakylä ilmestyy 31.12.2011. Saatavuus:
-huuto.net (hae tekijän tai teoksen nimellä)
-sähköpostitse: kalle.manninen(at)aina.net
-Hämeenlinnan ja Riihimäen Info-kirjakaupat
-hinta 20 euroa