RYKMENTTI ja RATAKYLÄ

Ratakylästä sanottua (5)

2012-01-31T08:52:00.002+02:00

http://ramiaaltonen.fi/2012/01/ratakyla-ja-rykmentti/

31.1.2012.

Rykmenttiä Riksusta

2012-01-17T16:30:00.002+02:00

http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Kirjasto/

Käy kirjastossa!

2012-01-17T16:18:00.000+02:00

http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Kirjasto/Riihimakelaiskirjailijoita/#Manninen, Kalle

Ratakylästä sanottua (4)

2012-01-17T16:15:00.001+02:00

http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Kirjasto/Kiinnostavia-uutuuksia/

Ratakylästä sanottua (3)

2012-01-06T19:01:00.000+02:00

Aamuposti 30.12.2011. Kirjoittaja: Elise Saarikko.

Ratakylästä sanottua (2)

2011-12-31T10:40:00.002+02:00

Hämeen Sanomat 28.12.2011.

Ratakylästä sanottua (1)

2011-12-31T10:39:00.000+02:00

Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 28.12.2011.

Tilaa oma Ratakyläsi alk. 31.12.2011

2011-12-29T14:29:00.000+02:00

- Hämeenlinnan Info-kirjakaupasta

- Riihimäen Info-kirjakaupasta

- sähköpostitse tekijältä: kalle.manninen(at)aina.net

- huuto.netistä (hae 'ratakylä')

Hinta: 20 euroa.

Tilaukset alkaen 31.12.2011.

Ratakylä-kouluromaani ilmestyi 31.12.2011.

Ratakylä - tekstinäytteitä

2011-12-22T16:22:00.000+02:00

Ratakylän kaupunginosa rakennettiin 1970-luvulla suon päälle. Sähkölämmitteiset kerrostalot täyttyivät tuhansista asukkaista, joita palvelemaan pystytettiin koulu, kaksi päiväkotia, kaksi kauppaa, parturi, kioski ja ravintola. Ratakylää risteilevä tiestö nimettiin rautatieläistermein.

- -

Sä opit elämään ilman mua. Ajattele positiivisesti: kohta sun ei enää tarvitse paimentaa mua ja sietää mun oikuttelua. Sä löydät itsellesi uuden naisen, joka osaa olla ihmisiksi. Sellaisen rauhallisen ja tasapainoisen naisen.

- -

Tätä päiväkirjaa lukemalla minä yritän ymmärtää Ristoa, joka katosi. Ehdimme ystävystyä, meistä tuli enemmän kuin työtoverit - sitten Ristoa ei enää ollut.

- -

Jos menee tarpeeksi myöhään, vältyn keskustelemasta. Kusti haluaa keskustella, vaikka minä aina kyllästynein elein, ilmein ja jopa haukotuksin osoitan olevani väsynyt keskustelemaan. Jotenkin Kusti vain onnistuu synnyttämään välillemme keskustelun. Toisinaan, pääasiassa krapulapäivinä, minä olen nukahtanut kesken keskustelun. Kusti loukkaantuu siitä. Sitten hän kysyy minulta, kuinka minä saatan nukahtaa noin vain, kesken keskustelun.

- -

Työmäärä konkretisoituu puntarin näytössä ja tuntuu sormenpäissä: sataviisikymmentäkiloinen koulunjohtaja on järsinyt kyntensä sahalaitaisiksi ja niiden nauhat vereslihalle.

- -

Pojan silmät ovat pitsalautaset, niissä on mielipuolen tuijotus. Hänen vatsansa halki, laidasta laitaan, kulkee Päiväntasaaja: puolen sentin vahvuinen, jo hyvin parantunut siisti arpi.

- -

Hän ojentaa minulle käyntikorttinsa, josta kiitän, suljen oven ja vilkaisen ovisilmästä käytävään. Mies ei jää tuijottamaan oveen ja pyörittämään päätään. Joskus joku jäi.

- -

Enkä minä vaadi kuuta taivaalta, en lainkaan, vain ja ainoastaan anteeksipyyntöä, syntien sovitusta.

- -

Mun käy sääliksi niitä lapsia. Se on kuitenkin pitkä aika, mitä päivässäkin ollaan koulussa, että opettajallakin on kauhean paljon vaikutusta siihen, mitä niistä lapsista tulee. Tämähän johtaa ihan suoraan rikollisuuteen, jos näitä ahdistuksia ei saada puretuiksi. Ei lapsia voi pelon avulla kasvattaa. Ne tajuaa sen ja kostaa sitten joskus vuosien päästä, ja siinä onkin sitten opettajainhuoneissa ihmettelemistä, että miten tässä nyt näin kävi...

- -

Istahdan odotuspenkille. Olen aivan lauhkea ja tyyni, enkä näin ollen saata ymmärtää, miksi paikalle saapunut virkavalta kohtelee minua niin rajuin ottein: tuuppaa lattiaan ja kiristää raudat ranteisiin - suhtautuu kuin rikolliseen.

- -

Noina lapsuuden päivinä opittiin eräs toinenkin uusi sana: antibiootti. Mentaalin uhri oli joutunut ottamaan antibiootteja.

- -

Terve! Unohtui töissä kysäistä "rakettien paukkeen keskellä" joten kysynpä nyt jotta lähtisitkö joku päivä "iltaa istumaan" niin kuin ihan "kahden kesken"? Kyselee: rami

- -

Laitan pikkukovikset loppukevääksi pihan kierrätyspaperiastiaan miettimään tekosiaan. Voitte hakea pojat aina perjantaisin ja palauttaa samaan paikkaan maanantaiaamuisin. Talonmies porasi pönttöön muutaman reiän, joista elintoiminnoille välttämätön ilma vaihtuu.

- -

Juominen ei tee sulle hyvää. Usko mua. Mä sanon tämän ihan ystävänä. Jos sä olisit joskus edes viikon selvänä, sä saisit sun arvostelukyvyn takaisin. Nyt sun pää kelaa jatkuvasti yhtä ja samaa rataa: viinaa, seksiä, ensin viinaa ja sitten seksiä.

- -

Myös etunimien vaihtamista tulee kotiväen harkita, koska minä sekoitan aina nämä saatanan Jaminat ja Jeminat keskenään. Prosessi on yllättävän yksinkertainen ja kaavakkeita saa maistraatista, vinkki vinkki.

- -

Loppumatkaksi nukahdan unettomaan uneen, jonka läpi kuulen kuskin kertoilevan minulle, että Pellossa ollaan ja että Orajärven kylästä löydän etsimäni. Kiitän matkasta ja avusta. Pysäkiltä poika vie, valkoisella Hiacellaan, tyttönsä pois vaikutuspiiristäni.

- -

Itselläni ei ole, mistä vähentää, sillä istuskelen pelkkä pyyhe lanteillani. Liina mittailee minua mietteliäänä, jotenkin viettelevänä...

- -

Ei, kulttuuripoika, nuo ovat aivan liian paksuja tälle lyhyelle lennolle. Ei vainenkaan, vitsi vitsi. Olenhan minäkin kulttuuria kuluttanut: lukenut Ostridge Lindgrenin satukirjoja ja käynyt Barcelonassa katsomassa Goudan suunnittelemia pyöreäkulmaisia rakennuksia. Mitäs siihen sanot?

- -

Koneen etuosan poistumisaukolla jätän jäähyväiseni Raisalle, jonka kiitollisuutta viestivästä katseesta olen havaitsevinani häviävän pienen silmäniskun puolikkaan. Isken takaisin ja toivon tapaavani Raisan toisina aikoina, toisissa olosuhteissa. Liina on minun naiseni nyt.

- -

Aistini ovat tarkentuneet taistellessani Kontrolliryhmää vastaan. Aivomanipulaatiokapseleista kieltäydyttyäni (niitä on kymmenittäin, ne ovat varmassa tallessa huoneessani, eräänlaisessa piilopaikassa) olen nyttemmin tullut monella tavalla tietoisemmaksi vallitsevista asiain tiloista. Kun täältä pääsen, marssin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen henkilööni kohdistetusta elektronisesta häirinnästä.

- -

Kuuden vuoden päästä luen ilmestymisjärjestyksessä kaikki isän kirjat. Niitä on yhteensä seitsemän ja ne löytyvät olohuoneen kirjahyllyn ylimmältä tasolta: sieltä, jonne en edes tuoli apunani yllä.

- -

Peten pää upposi kuviksenopettajan raskaiden rintojen väliin, tämä alkoi heiluttaa itseään puolelta toiselle, sitä jatkui pitkään; minä pelkäsin Peten tukehtuvan tuohon lihan vankilaan, mutta kun huomasin hänen nauttivan saamastaan erityiskohtelusta, ymmärsin tämän huomionosoituksen olevan jotakin ainutkertaista.

- -

Niin ikään tahdon tarkastettavakseni hoitolaitoksen puhelinliikenteen. Minulla on epäilykseni: joku soittelee täältä aikuislinjoille. Laskut ovat tuhansia euroja.

- -

Minulla ei ole sanoja taksikuskille, joka kuljettaa minut entisen elämäni kotipihaan.

- -

Mitähän nämä uudet työtoverini minusta ajattelevat? Jasmin on varmasti saanut heidät rakastumaan itseensä - hän tekee sen kaikkialla - enkä minä koskaan saata häntä korvata, mutta ottakaa tai jättäkää, tässä minä nyt olen -

Ratakylä ilmestyy 31.12.2011. Saatavuus:

-huuto.net (hae tekijän tai teoksen nimellä)
-sähköpostitse: kalle.manninen(at)aina.net
-Hämeenlinnan ja Riihimäen Info-kirjakaupat
-hinta 20 euroa

Ratakylän tekniset tiedot

2011-12-22T15:46:00.000+02:00

- fiktiivinen romaani
- pehmeäkantinen omakustanne
- paino kirjekuoressa: 497 g
- kirjoitettu v. 2001-2011
- 300 sivua
- 50 lukua
- päähenkilö: Kusti Möhkölä
- muita henkilöitä mm. Risto, Jasmin Starck, Liina, Mentaali, Vartiainen, Mauno...

Ratakylän takakansiteksti laajennettuna versiona.

Ratakylä 31.12.2011!

2011-12-22T13:22:00.000+02:00

Ratakylä. Erilainen kouluromaani. 300 s. Ilmestyy 31.12.2011.

Rykmentti Info-kirjakaupoissa (HML, RMK)

2011-08-24T16:04:00.002+03:00

Nyt Rykmenttiä saa Hämeenlinnan ja Riihimäen Info-kirjakaupoista.

Hae omasi pois hintaan 20 euroa!

Rykmentistä sanottua (4)

2011-06-13T10:28:00.000+03:00

Riihimäen/Hyvinkään Viikkouutiset 25.5.2011. Kari-Veli Lehtonen.

Rykmentistä sanottua (3)

2011-06-13T10:22:00.000+03:00

Aamuposti / Elise Saarikko (24.5.2011)

Teokset 2008-2011 e-kirjoina

2011-05-19T20:47:00.003+03:00

Teokset

Vessalukemista (2008)
Mies hatun alla (2008)
Elämäntyö (2009)
Näiltä kulmilta (2009)
Satunnaisiin vastaajiin (2010) ja
Rykmentti (2011)

saa nyt pdf-muotoisina e-kirjoina hintaan 20 euroa.

Tilaa omasi osoitteesta manni.manninen(at)gmail.com
Anna viestissä kotiosoitteesi - teos toimitetaan pikimmiten!

https://twitter.com/ManniMozzarella

Ratakylä 1.12.2011!

2011-05-19T20:41:00.000+03:00

Joulukuun 1. päivänä kuluvaa vuotta ilmestyy tekijän toinen romaani RATAKYLÄ.

Rykmentistä sanottua (2)

2011-05-18T14:45:00.000+03:00

HKu 7.5.2011.

Rykmentistä sanottua (1)

2011-05-18T14:44:00.000+03:00

HäSa 3.5.2011.

Rykmenttiä Riksusta!

2011-05-18T14:42:00.000+03:00

http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Kirjasto/Kiinnostavia-uutuuksia/

Rykmentin tapahtumapaikkoja

2011-04-21T15:39:00.000+03:00

Ratakylän Rykmentin kasarmialue, tupa 10

punttisali (siviilien ja varusmiesten yhteiskäyttöön)

Ratakylän keskusta, sen iltaelämän villi syke

Ruttolammen väistöalue
Ruotomaan sotaharjoitusalue

Mörkölän väistöalue
Vesitorni, sotaharjoitusalue

Kyrpälänmäen väistöalue
Syyläsuon sotaharjoitusalue

Persjärven sotaharjoitusalue

Vanhakylän varikko
Vittulansuon sotaharjoitusalue

Koti

Rykmentin henkilögalleria

2011-04-21T15:16:00.000+03:00

viestimies Möhkölä, Kusti, 20 v.

alikersantti Juice, Möhkölän ystävä
viestimies Eskelinen, Möhkölän ystävä
(keskeytti palveltuaan kaksi viikkoa)

Pamela - nainen
Christine - nainen
nimetön 1 - nainen
nimetön 2 - nainen
nimetön 3 - nainen
kyyditsijämimmit

viestimies Suosalo
viestimies Stiller
viestimies Malcovich
viestimies Karelin
viestimies Jameson
viestimies Vonnegut
viestimies Jamaica Man
viestimies Lastumäki
viestimies Parasvuo
viestimies Paimen
viestimies O'Brien

alikersantti Trump
alikersantti Stubb
alikersantti Norres
alikersantti Porvali

vänrikki Napoleon
vänrikki Tarantino

vääpeli Gandalf

komppanianpäällikkö komppanianpäällikkö

alikersantti Uotinen, joka esiintyi yhdellä huuruisella iltavapaalla
alikersantti Kaskelo (240 vrk), jonka kotiutuminen viivästyi...
opistoupseerioppilas Pasi, joka melkein repi peliverkkarinsa
opistoupseerioppilas Anssi, joka otti rennosti - murahteli vain
sotilaskapteeni Väänne, joka opasti kyyhkyläisiä sateenvarjoasiassa
kokelas Lahdensivu, joka pisti äijät vetämään...
kokelas Peltosaari, joka komensi miehet taisteluvarustuksessa...
viestimies Riekko, jonka kanssa saattoi rakentaa pienoismaailmoja
alikersantti Siittiö, joka kelasi pitkän kaapeliyhteyden...
kadetti Väkevä, jonka kanssa saattoi jutella vaikkapa...
kadetti Koskelo, joka antoi kiitosta (!) hyvin (?) suoritetuista töistä
kadetti Vaaraton, joka kertoi erään iloisen uutisen
viestimies Alastalo, jonka "salista" löytyi...
eversti Päästäinen, viestitarkastaja, joka yksityisetsivän tavoin...
yliluutnantti Anttila, joka asetteli - - paremmuusjärjestykseen
sotilasmestari, joka nakitti kokelaan nakittamaan jonkun...
varusmiestoimikunnan päällikköukko, joka julkaisi lehdessään...
raisiolainen Lauri, joka uhkasi radioamatöörien häiritsijöitä...
vänrikkioppilaat, jotka aloittivat ruokapaikalla kollektiivisen...
pataljoonan komentaja, jonka vaihtumisen kunniaksi järjestettiin...
"joku bodarikokelas", joka kertoi vihollisen rynnäkön ajaneen...

Pätkiä Rykmentistä

2011-04-20T19:41:00.001+03:00

"- - jolla on tiettävästi ollut yhteyksiä pahamaineiseen Hyvinkää Mafiaan, mutta näistä väitetyistä kytköksistä emme ole juuri keskustelleet sen jälkeen, kun naapurituvan äijät tiesivät kertoa, että Hyvinkää Mafian merkitys maamme rikoshistoriassa rajoittuu kolmeen lailliseen graffitiyritelmään ja purkutalon kellarin ikkunan rikkomiseen."

"Sulkeisista muutama sana. Kun annetaan käskyjä, annetaan ne terävästi. Jos käskyjä ei noudateta jämptisti, annetaan possua. Jos porukka virnuilee, annetaan lisää possua, kunnes virnuilu loppuu. Kyllä se virnuilu sitten loppuu, kun tarpeeksi antaa possua."

"Sinä epäilet olevasi minulle vain muisto, vain esine kaikkien muiden esineiden joukossa. Eihän se ole totta! Me olemme kirjoitelleet toisillemme aina juhannuksesta saakka - se on tärkeätä. Muuta meillä ei nyt ole, ei voi olla. Meillä on nämä kirjeet."

"Sotilaskapteeni Väänne, päivää. Haluaisin vain huomauttaa, että sateenvarjo ei kuulu sotilaan varustukseen, vaan käytetään sadetakkia. Jos Teillä on olemassa tyttöystävä, antakaa varjo hänelle, ja sitten te voitte molemmat asettua sen alle."

"No, sinulla on uusi mies, jolle olet kertonut minusta ja vaatinut, että minun postituksilleni tulee olla tilaa yhteisen eteisenne ovimatolla. Olen hyvilläni tästä, kuten myös siitä, että olet edistynyt 'itsentutkiskeluprojektissasi'. Uskon tuollaisen tekevän hyvää kenelle hyvänsä; ei vähiten minulle."

"Futiksen jälkeen jaksoin vielä vääntäytyä punttisalille, jossa tein tunnin mittaisen treenin ja tapasin Pamelan. Sovimme treffit huomiselle, varuskunta-alueen portille. Pamelan veljenkin piti tulla rautoja kolistelemaan, mutta mies etsi kadoksissa olevia rillejään. Pamelalla oli ollut migreenikohtaus, mutta se oli mennyt nopeasti ohi. Hyvä. Migreeni on ihmiskuntamme vitsaus. Aivan kuten heinäsirkat."

"Minä ja kadetti Väkevä, me juttelimme automatkalla opiskelemisesta, lasten kasvattamisesta ja vähän naisistakin. Tulimme hyvin juttuun. Tuntuu mukavalta, kun ei aina tarvitse olla vastapuolella."

"Mitä naisiin tulee, minä olen aivan liian sinisilmäinen: kaikki naiset ovat täydellisiä enkeliolentoja."

"Vihollinen on loukannut ilmatilaamme useaan otteeseen. Venäjän laivasto lähestyy Suomen aluevesiä. Tietoliikenneyhteyksiä on sabotoitu Helsingissä..."

"Teltassa on kuuma kuin lukiolaistyttöjen aerobic-tunnin jäljiltä. Vähennän vaatteita ihoon asti."

"Kaipaan musiikkia. Miksi minä ääliö en ottanut mukaani korvalappustereoitani ja kasettikokoelmaani ynnä kymmenkuntaa paristoa! Olisi se poikaa: kuunnella sitä punaista kasettia, jonka viikonlopun kotibileissä itselleni nauhoitin."

"Kello on 2.45, ja minua tärisyttää hieman, koska komppanianpäällikkö soitti vihaisena. Olin taas nukkunut päivystyksessä, joten taajuudet olivat vaihtamatta ja asemapuhelimen luuri 'jostain kumman syystä' pois paikoiltaan. Olin 'kai tönäissyt' sitä 'unissani kyynärpäälläni'."

"Nyt, Möhkölä, ryhtilanka selkään - älkääkä enää unohtako vaihtaa niitä taajuuksia. Loppu."

"Ensilumi! Silti oloni on alakuloinen, koska radiossa soi Ultra Bra."

"Suosalo on kantanut kahta telamiinaa jalat syvällä mudassa, nilkat nyrjähdellen. Kukaan ei ole kertonut hänelle, miksi tai mihin niitä kannetaan. Mies on aivan rikki, ja käski minua tallentamaan asian tämän päiväkirjan sivuille."

"Pari ukkoa oli tullut ruokapaikalle myöhässä - miehille oli jätetty sokeria ja ketsuppia. Kyllä niistäkin aterian saa, jos käyttää mielikuvitusta."

"Nyt Malcovichin hermo pettää - mies lähtee vartiopaikalle suorittamaan velvollisuuttaan, vaikka olemme varsin selvästi sopineet, että kaikista mahdollisista vartiointitehtävistä luistetaan."

"Suosalolla on kauhean paljon ylimääräistä energiaa. Hän juoksentelee radioasemamme ulkopuolella, kiusaa radioamatöörejä näiden omilla taajuuksilla, huutelee kaikenlaista, potkii automme kylkeä lommoille... Onneksi tämä leiri saa pian päätöksensä - se on Suosalonkin onni."

"Näiden yhdeksän kirjeen perusteella minä arvelen, etten ole juuri nyt valmis antamaan sinulle sitä, mitä toivoisit minulta saavasi. Tuleekohan sinulta vielä kymmenes kirje? Jätän sen kohtalon päätettäväksi."

"Tapahtuu lisää oppimista. Helsinkiläinen poliisimies kertoo, että 'rave-bileissä moshataan eli heilutetaan pitkätukkaista päätä musiikin tahdissa'". Höhöhö. Hehe. Ei juma.

"Kyllähän minä sen tajuan, että sinä kaipaat miestä, mutta miksi minä en voi olla se mies?"

"Tikka on ihka ensimmäinen julkaisuni, joten kirjoittajan urani voidaan katsoa alkaneen tästä lokakuun 30. päivästä. Tuntuu hyvältä saada juttu kaikkien luettavaksi."

"Karelin on käynyt laivalla ja tuonut tuliaisiksi 34 rasiaa nuuskaa, 60 sikaria sekä lavallisen Heineken-olutta, josta osan mies varaa nautittavaksi huomenna alkavalla leirillä."

"Sinulta tuli kirje, kahdeksastoista. Sinun kirjeesi tuntuvat kotoisimmilta, koska niissä on Ratakylän tuntu."

"Aamuyöllä, tänne saapuessamme, meillä kävi Malcovichin kanssa aika pitkäksi. Aloimme kirkua ja mölytä kuin apinat. Tänään, ruokapaikalla, saimme kuulla lähistöllä linkkiä rakentavan ryhmän arvelleen, että jossakin taisi jäädä lehmä auton alle. Sitten, hetken päästä, olikin jo arveltu humalaisen siviiliporukan hyökänneen alueelle."

"Joku raisiolainen Lauri uhkasi tulla ja vetää turpaan."

"Alikersantti Uotinen on kuulemma palannut varuskuntasairaalasta kasarmille. Äijä oli saanut viikon edestä vapautuksia: miehen kantapäähän oli mummolakäynnillä uponnut parsinneula - tylppä pää edellä. Onnenpoika."

"Minussa on paljon positiivista energiaa: taiteilen ensi viikon metsäleiriä varten kyltin, jossa käsketään sammuttaa moottori ja valot sekä astumaan ulos autosta. Kyltti on tarkoitettu vartiomiehen avuksi - ettei tarvitse puhua niin paljon."

"Välillä valuin alamäkeen vierustoverini päälle, ja joitakin osia yöstä nukuin vesilammikossa."

"Joku kelaperse kuumensi majoitusteltan kamiinan näkkileivillä. Punainen hehku nousi putkea pitkin kattoon saakka. Kostoksi täytin kelaperseen makuupussin haloilla."

"Kello on kahdeksan illalla. On tapahtunut jotakin kohtalaisen kuvottavaa. Joku on vienyt ihmisen ulostetta kaukokaapeliryhmän telttaan."

"Malcovich ja Karelin palaavat iltavapaalta päihtyneinä. Jamaica Man runsaasti päihtyneenä. Alikersantti Porvali hermostuu Jamaica Manin vittuiluun siinä määrin, että linkoaa tyhjän olutpullon tuvan lattiaan paskaksi. Eletään iltakymmentä. Uni vie voiton."

"Illalla palailen kasarmille. Keskustan yökerhon kohdalla päätän, etten jaksa kävellä, sillä juoksulenkki on syönyt energiani nollaan. Tien toisella puolella näkyy olevan pari mimmiä. Ovat poistumaisillaan keskustan pikkubaarista... 'Hyvää iltaa. Voisitteko olla niin ystävällisiä, että heittäisitte väsyneen viestimiehen takakasarmille?' tiedustelen. Mimmit suostuvat."

"Taisin hieman ihastua siihen eturivin tanssijatyttöön, joka on kuulemma Ratakylän lukion ensiluokkalainen. Painan kasvot mieleeni."

"- - ja seuraavassa välähdyksessä olimmekin jo keskustan yökerhon tanssilattialla jorailemassa. Juomat maksoivat yhdeksän markkaa kappale, joten humalatila oli melkoinen. - - Malcovich joutui putkaan, kun meni aukomaan päätään sotilaspoliiseille, joita kutsutaan koiriksi, mutta jota seikkaa ei kannata näiden kuullen ääneen lausua. Minä ja Juice, päihtyneet ystävykset, menemme nyt televisiohuoneeseen katsomaan MTV-kanavan keikkuvia lantioita..."

"Sain sinulta kirjeen. Kerrot olevasi vetämätön. En ihmettele sitä."

"Tunnin päästä on muonituskeskuksessa megabileet. Strippareita, huumeita ja uhkapeliä. Vaan ei aivan: nuorisoteatterin esitys ja pientä purtavaa (lihiksiä, nakkeja ja appelsiinimehua)."

"Minä sain 'jalkapohjan tulehduksesta' (jonka olemassaolosta en edes tiennyt) peräti viisi vapautusta marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta ja yhden seitsenpäiväisen Indometin-kuurin."

"Minun on helpompi olla tapaamatta sinua, sillä saavuttamattomuutesi rikkoo minut."

"Yöunet jäivät kolmituntisiksi. Mitäköhän selkäni takana on puhuttu? Heidän katseistaan minä aistin..."

"En jää tänne, koska minut saatettaisiin tappaa nukkuessani."

"Sinä sanot, ettet tiedä minusta mitään, kerrot meidän törmänneen 'jossakin keskellä ja lopussa'. Mielestäsi alkua ei koskaan ollutkaan."

"Laiminlyön kaikki velvollisuuteni päivystäjänä: en laske aseita enkä tee tarkistuskierrosta."

"Komppanianpäällikkö perui vapaan, koska arveli, ettemme osaisi käyttäytyä keskustassa. Mies oli oikeassa. Älykäs mies. Putkat olisivat täyttyneet varusmiehistä."

"Sinulta tuli kirje, jonka arvelen olevan viimeinen. Ehdotat, että nyt minun tulisi tehdä niin kuin parhaaksi katson. Sen aion tehdä. Meille jäi kaunis muisto yöttömän yön!"

"Heräsin aamulla järjettömän väsyneenä. Suussa maistui vanhalle vehkeelle, vaikken ollut edes ollut juomassa. Vitutustakin tunsin - selittämätöntä, nimeämätöntä vitutusta."

"Myin tupakat, laskin rahani ja aloin pakata varusesineitäni varusvarastolta noutamaani suureen säkkiin."

"'On myös se tärkein syy, miksi halusin kirjoittaa sinulle', sinä kirjoitat. Sydämeni takoo kiivaasti, niin kovin kiivaasti."

"Minun on päästävä pois tästä asunnosta."

Rykmentin kannet

2011-04-20T18:23:00.000+03:00

Rykmentti. Armeijaromaani. Toukokuu 2011.

Rykmentti. Takakansi.

Rykmentti. Kannet.

Rykmentti-armeijaromaanin (5/2011) miljöötä

2011-04-20T18:16:00.003+03:00


"Kävin Vesitornin huipulla, söin - - palasen jotakin epämääräistä piirasta."

"Katson mäenharjanteelle. Siellä näkyy hahmo, jota en tunnista. Äänetön."

"Niin, seurustelenkohan minä muuten vielä Pamelan kanssa? Tuskin."

Aamuposti 8.10.2010

2010-10-12T13:55:00.000+03:00

Kirjoittanut: Elise Saarikko (Aamuposti)

Lisää kuvateksti

Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 9.10.2010

2010-10-09T09:29:00.001+03:00

HäSa 30.9.2010

2010-09-30T15:22:00.000+03:00

http://www.hameensanomat.fi/?article=141371

III - Taksvärkki - Päiväkirjan sivuja (c)

2010-09-10T20:18:00.000+03:00

Lauantai. Päiväkirjani viimeinen päivä. Herään aamuseitsemältä vessaan, aamukahdeksalta valoon ja aamuyhdeksältä käsivarren totaalipuutumiseen. Onkohan tämä nyt sitä sikainfluenssaa? Aloitan Tervon Koljatin. Serkkupoika on ottanut koiran, lähettää puhelimeeni valokuvan tuosta sympaattisesta olennosta. Noudan postista saksalaiset cd- ja dvd-levyni. Kuinka ne voivatkaan olla noin halpoja, kysyn minä. Matkalla huomaan, että lumi on peittänyt maan! Valoa! Lumi on tuonut valon! Sikainfluenssa on saavuttanut Kanta-Hämeen ja Hämeenlinnan: toistakymmentä tautitapausta varmistunut. Juon kahviani. Kaappikello tikittää. Se näyttää vasta kymmentä vaille kymmentä. Seiskan kannessa on verojuoruja -

(III - Taksvärkki - Päiväkirjan sivuja 10.8.-7.11.2009).

III - Taksvärkki - Päiväkirjan sivuja (b)

2010-09-10T20:14:00.000+03:00

Päätän suorittaa ns. naisellisen hemmotteluhoidon, joka koostuu kalvoksi kuivuvasta kasvonaamiosta, savinaamiosta, jalkakuorinnasta, kokovartaloharjapesusta, kasvopesusta, hiuspesusta, hiusseerumista, tuplahoitoaineesta, silmänympärysvoiteesta, kokovartalorasvauksesta, kasvorasvauksesta ja suihkutettavasta, hiuksiin jätettävästä hoitoaineesta. Taidan olla jonkinlainen metroseksuaali.

(III - Taksvärkki - Päiväkirjan sivuja 10.8.-7.11.2009).

III - Taksvärkki - Päiväkirjan sivuja (a)

2010-09-10T20:04:00.000+03:00

On kesälomani viimeinen päivä. Käytän sen shoppailuun, saunomiseen ja tv:n katseluun. Illalla sullon töissä tarvittavan kaman kasseihin: yhdeksän kahvikuppia, kalenteri, työkännykkä, vaihtovaatteita, shampoo ja pyyhe. Minä olen valmis. Uneni on pinnallista (kuten aina ennen ensimmäistä työpäivää), koska pelkään nukkuvani pommiin.

(III - Taksvärkki - Päiväkirjan sivuja 10.8.-7.11.2009).

Satunnaisiin vastaajiin - mainos

2010-09-10T19:59:00.000+03:00

Satunnaisiin vastaajiin - tietoja

2010-09-10T19:57:00.000+03:00

1.10.2010 julkaistaan Satunnaisiin vastaajiin -teos, joka sisältää pakinoita, kirjeitä ja päiväkirjaa. Tämä 176-sivuinen omakustanne on myöhemmin syksyllä tilattavissa sivustolta www.kallemanninen.fi hintaan 20 euroa. Pysy kuulolla ja väijy lisätietoja!

-Kalle

Satunnaisiin vastaajiin - sisällysluettelo

2010-09-10T19:56:00.000+03:00

Satunnaisiin vastaajiin - takakansi

2010-09-10T19:55:00.002+03:00

Satunnaisiin vastaajiin - kansikuva

2010-09-10T19:55:00.001+03:00

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - syksy: Naiselle (c)

2010-09-10T19:16:00.000+03:00

Illalla kävelen tuohon muistojeni leikkipuistoon, jota en päivänvalossa tule edes huomanneeksi. Se ei ole enää sama puisto. Köysirata on purettu. Hiekkamaahan jätetyt neliönmuotoiset betonilaatat paljastavat sen olleen juuri tässä, joskus, vuosia (vuosikymmeniä?) sitten. Tyttöporukat ovat poistuneet, poikiakaan ei näy, mutta tunnelma, tunnelma on sama. Aika ei ole saanut tunnelmaa katoamaan.

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - syksy: Naiselle.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - syksy: Naiselle (b)

2010-09-10T19:13:00.000+03:00

Viimeisimmissä unissani olen nähnyt sinut kävelemässä Ratakylän keskustassa. On aina ilta-aika, ja sinä vaikutat kiireiseltä. Kävelet ripeästi toisella puolella katua, enkä minä saata tavoittaa sinua, en ehdi, sillä vaikka saisinkin kerätyksi rohkeuteni kokoon, sinä olisit jo mennyt, ja kadun väärälle puolelle jäisi vain kasvottomia ihmisiä, jotka eivät ole sinä.

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - syksy: Naiselle.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - syksy: Naiselle (a)

2010-09-10T19:10:00.000+03:00

On syksy. Illat käyvät pimeiksi. Tässä vuodenajassa on jotakin, mihin en ulotu, kun hapuilen muistojeni hajanaisia kerrostumia. Siltikin tiedostan voimallisesti tämän olevan onnellinen vuodenaika silloin, nyt ja aina. Lähimmäs muistoani pääsen, kun kerron sen koostuvan suuresta leikkipuistosta, jonkinlaisesta köysiradasta, jossa käydään istumaan vaijerista riippuvaan autonrenkaaseen ja annetaan alamäen viedä. On ilta, pimeää ympärillämme, tyttöporukoita siellä täällä, me pojat kiidämme köysirataa kukin vuorollamme... Ratakylä...

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - kesä: Naiselle.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - kesä: Epämiehelle (b)

2010-09-10T19:08:00.000+03:00

Kotiin kävellessäni olin yhtä kokemusta rikkaampi. Koko matkan pohdin miehenä olemista, koin viisastuneeni asiassa. Mitä on olla mies? kysyin itseltäni. En osannut vastata. Vielä vuoden päästäkään en ollut selvittänyt tätä ristiäni, miehuuden ikuista mysteeriä, mutta olin sentään päässyt jyvälle siitä, mitä on olla epämies. Se on sitä, etteivät...

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - kesä: Epämiehelle.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - kesä: Epämiehelle (a)

2010-09-10T19:02:00.000+03:00

Kesken helteisenä hehkuvan kesälomapäiväni sain epätavallisen puhelun. Joku oli puhunut jollekin jossakin, että meikäläinen saattaisi olla käytettävissä erääseen pienimuotoiseen työtehtävään. Niinhän minä olenkin - olen valmis auttamaan, mikäli joku uskoo, että minusta voisi olla avuksi. Tämä ominaisuus on jäänyt minulle verenperinnöksi isältäni, joka oli aina valmis auttamaan. Aina.

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - kesä: Epämiehelle.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - kevät: Mika Waltarille (b)

2010-09-10T19:00:00.001+03:00

Jos olisit täällä vielä, Mika, kirjoittaisin sinulle sähköpostia, juttelisin niitä näitä. Kysyinpä kerran, Helsingin Eteläsatamasta lähtevään risteilyalukseen hölkätessäni, bussipysäkillä omaa alustaan vartoilevalta Jari Tervoltakin muutaman kiperän. Tuntui mukavalta, kun mies viitsi vastailla!

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - kevät: Mika Waltarille.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - kevät: Mika Waltarille (a)

2010-09-10T18:56:00.001+03:00

Hetkeä muutamaa myöhemmin samainen neiti notkui baaritiskillä, kysyi kainosti, josko koestaisin rintavarustustaan. Itsesuojeluvaistoni ohjaamana minä kieltäydyin, sillä neidin ukko seisoi selin vieressä: pitkä, tumma ja silminnähden roteva. Vaan kyllähän minä tänä päivänä sen tiedän, että saattaisitpa varsin poiketakin, Mika, strippibaarissa. Senhän aistii Matkakertomusten rivien välistä, eikö? Meninpä minäkin kerran. Paikka jätti minut kylmäksi oivallettuani, että eivät nuo naiset taida siellä aivan silkkaa romanttisuuttaan keimailla. Rahaa ne tahtoivat, eivät elämänkumppania. Olin pettynyt, mutta elämän oli jatkuttava. Levoton mieli vei ja vie erikoisiin paikkoihin.

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - kevät: Mika Waltarille.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - talvi - Kirjailijalle (c)

2010-09-10T18:51:00.000+03:00

"No näitä pettymyksiähän elämässä riittää, perkele. Tämä on kuule pienimmästä päästä meikäläisen elämässä, ja ajattelepa suuren systeemin mittakaavassa, ison populaation touhua noin ylipäänsä, ihmisen, jumalauta, on kaiken maailman autonnaarmuttajaa, pusikosta hyökkijää, hiphopparia ja katutaiteilijaa, eikä niissäkään vielä mitään, niin sanottuihin tolkun ihmisiin sitä eniten pettyy, siksi mä olen ollut mukana tässä vapaamuurarisysteemissä, kun mä olen kuvitellut, että sen avulla tähän maailmaan saadaan järkeä, mutta että kävikö siinä niin, sen sä saat sitten lukea mun kirjasta, jota tullaan muuten kääntämään kielelle jos toisellekin, koska sähän tiedät, että liike on kansainvälinen, eikä siitä ole koskaan kirjoitettu ns. sisäpiiriläisen näkökulmasta, ja kun mä saan sen painoon, niin pian alkaa rytistä ja paukkua, kaikki valot vilkkuvat, koirat naukuvat ja kissat haukkuvat, siihen on vielä hetki, joo, mutta hei, sulle mä toimitan vapaakappaleen, ettei sun tarvitse kirjakauppaan toimittaa sun vähiä käteisvarantojasi, mitäs sanot?"

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - Talvi: Kirjailijalle.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - talvi: Kirjailijalle (b)

2010-09-10T18:43:00.000+03:00

Sinä kerroit olevasi "sisäpiiriläinen", joten kirjastasi olisi tuleva "arkaluontoinen". Tästä syystä ensimmäinen yhteinen toimenpiteemme oli allekirjoittaa vaitiolosopimus. Minä sitouduin olemaan paljastamatta yhteistyömme yksityiskohtia: teoksessa vilahtelevia nimiä ja tapahtumia. Allekirjoittamani vaitiolosopimus sitoo minua elämäni loppuun saakka, joten saatan nyt paljastaa ainoastaan joitakin yleisluontoisia huomioita teoksesta. Se käsittelee suomalaista vapaamuurariliikettä, sen salaisia rituaaleja, yhteiskunnallista vaikutusvaltaa ja ennen kaikkea järjestelmän tulehtuneiksi käyneitä henkilösuhteita.

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - Talvi: Kirjailijalle.)

II - Neljä vuodenaikaa - Kirjeitä Ratakylästä - talvi: Kirjailijalle (a)

2010-09-10T18:40:00.000+03:00

En ole kovin hyvä tekemään yhteistyötä. Mieluiten teen asiat omalla tavallani, omine aikatauluineni. Se Ratakylän Sanomissa julkaisemasi pikkuilmoitus sai minut haastamaan itseni - testaamaan, josko minusta olisi siihen. Projektisi vaikutti kiinnostavalta ja pyrkimyksesi oli kunnianhimoinen. Sinusta oli tulossa kirjailija.

(Neljä vuodenaikaa - II - Kirjeitä Ratakylästä - Talvi: Kirjailijalle.)

I - Kolmetoista - Maailman paras kirja

2010-09-10T18:37:00.001+03:00

Ihmisen pää on arvaamaton, mutta rakas, koska se on oma. En vaihtaisi. Ja mitä kirjallisuuteen tulee, maailmasta löytyy paljon innostumisen arvoisia teoksia. Viimeisin löytöni on naamakirja, Facebook. Se on maailman paras kirja, koska se muuttuu. Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja juoni nerokas, loputon. Nyt minä olen siellä. Etkö sinä vielä ole? No, pian olet, koska se on kiehtova paikka. Se on kuin toinen elämä. Sen minä tahdonkin, sillä olen aina vaalinut kohtuuttomuutta. Kas, sehän voisikin olla tämän pimenevän syksyn mottoni: kohtuuttomuus kaikessa!

(Kolmetoista - pakinoita: 13. Maailman paras kirja.)

I - Kolmetoista - Läpivalaistuja ajatuksia

2010-09-10T18:34:00.001+03:00

Koko ajan minä opin täällä uutta. Tutuiksi tulevat tapas, sangria ja siesta. Iltapäivät pyhitetään shoppailulle (ostan afrikkalaisten primitiivihahmojeni kokoelmaan parikymmensenttisen pulleavatsaisen mietiskelijän sekä korkinavaajan, jonka jykevä kahva on muotoiltu majesteetilliseksi... no, jätettäköön mainitsematta) ja nopeasti pimenevät illat Scrabble-sanapelille. Mikäli uskaltaudun iltamyöhällä kattoterassillemme, saatan sieltä tavata ihka aidon gekon, liskon, joka oitis pyrkii halausetäisyydelle!

(Kolmetoista - pakinoita: 12. Läpivalaistuja ajatuksia.)

I - Kolmetoista - Lenkillä

2010-09-10T18:30:00.000+03:00

Kirjaston mäessä minä sitten ihastun, ja tunnen itseni yhdeksäsluokkalaiseksi taas. Näin kävi silloinkin. Vaalea neito taluttaa pientä valkoista koiraa. Palvottava pyyhkäisee pitkiä hiuksiaan. Ohittaessani hoksaan, että naisella on tähtiä silmissään. Tavoittelen noita silmiä, joiden unelmoiva katse on suunnattu tulevaisuuteen. Alamäessä hymyilen itsekseni - kuin juntti tulin vilkaisseeksi perään. Ohitan Rantakasinon, ylitän sillat. Tänä kesänä minä olen kuin poikanen Makuunin makeislaarilla taskussaan vaarilta saatu liian suuri seteli.

(Kolmetoista - pakinoita: 11. Lenkillä.)

I - Kolmetoista - Futismatsi ja parturi

2010-09-10T06:41:00.000+03:00

Löysin ulkomaiselta nettisivustolta ohjeet kesälomailuun. Tulostin, taitoin takataskuun. Ensimmäinen teesi kehottaa sanomaan ei. Olen jo mokannut. Sanoin kyllä, kun pikkubroidi kutsui tupaantuliaisiin Helsinkiin, kun lapsuudenkaveri ehdotti pihabileitä Tervakoskella, kun ystäväpariskunta juhlisti 60-vuotiaaksi varttumistaa, kun Riihimäen Sateenkaarijuhla kuiskasi aurinkoiselle terassille ja kun kaveri ehdotti akkujen lataamista kantahämäläisessä mökkimaisemassa.

(Kolmetoista - pakinoita: 10. Futismatsi ja parturi.)

I - Kolmetoista - Pitkässä juoksussa

2010-09-09T08:27:00.000+03:00

Hyppään autoletkaan, joka suuntaa Yyterin maratonille. Vuokrakämpillä saunotaan kevyesti, nukutaan pitkä yö. Meitä huoltajia on kaksi per juoksija. Vuosi on harjoiteltu: vedetty pitkää lenkkiä ja syöty oikein. Nyt, juoksupäivän aamuna, viimeistellään työvälineestä iskukykyinen. Teipataan räjähdysalttiit nännit ja minimoidaan kitka rasvaamalla ahteri. Asetellaan täyteen ladatun taskusoittimen napit korvakäytäviin. Täytetään "panosvyö" tieteellisillä juomasekoituksilla ja energiageeleillä, asetutaan lähtölinjan tasalle.

(Kolmetoista - pakinoita: 9. Pitkässä juoksussa.)

I - Kolmetoista - Riivattu

2010-09-08T15:27:00.000+03:00

Seitsemän päivää ja seitsemän yötä se piti minua vallassaan. Se pani minut kouristelemaan musiikkivideokanavan tanssijoiden tavoin. Se pakotti minut jalkeille, käskytti askeltamaan yksinkertaista reittiä makuusijaltani tyhjentämöön ja takaisin kunnes olisin turta, antoi ihmiskunnalle vieraiden aineiden virrata lävitseni kaikkia tietämiämme reittejä...

(Kolmetoista - pakinoita: 8. Riivattu.)

I - Kolmetoista - Suuria kysymyksiä

2010-09-07T07:53:00.000+03:00

Oli aika, jolloin hengittäminen riitti elämäksi. Silloin se riitti. Mutta nyt! Nyt on kevät! Pitäisihän tähän jo osata suhtautua, tähän kevääseen, joka saapuu yhtä varmasti kuin nainen jää lasten vuoksi ja mies pettää lupauksensa vannomalla, ettei toistu. Vaan en minä tätä koskaan muista aavistaa - enkä tahdokaan, sillä kevät on parhaimmillaan juuri tällaisena: odottamattomana syöksynä kaiken peittävän pilven varjosta.

(Kolmetoista - pakinoita: 7. Suuria kysymyksiä.)

I - Kolmetoista - Heijastus

2010-09-06T17:26:00.000+03:00

Tuossa tuo taas tulee, röyhkimys, lippa vinossa ja housut puolitangossa. Kävelee itsestään tietoisena kuin kuningas, ajattelee aamuäreä vanha mies, ja vieläpä, tuo jolppi, viettelee jokaisen tyttölapsen ihastumaan itseensä, sitten hylkää, vaihtaa tuoreempaan, jännittävämpään, mokoma sydämetön lurjus, ajattelee vanha mies, joka aikoo nousta pöydästään ja sanoa muutaman valitun sanan, mutta eipä ryhdykään, sillä on oivaltanut jotakin tärkeää.

(Kolmetoista - pakinoita: 6. Heijastus.)

I - Kolmetoista - Pomolla on väliä

2010-09-05T09:55:00.000+03:00

Vieläkin, vuosikymmenen perästä, me, pomoni ja minä, törmäämme toisiimme tämän pienen kaupungin kapeilla kaduilla. Me heitämme kätemme tervehdykseen, hymyilemme leveästi, ja ohikiitävän hetken ajan se käväisee tietoisuudessa: muistuma noilta menneiltä ajoilta työelämän suuressa roottorissa, jonka väkipyörästössä kiertoratamme kohtasivat ja jossa päämäärämme oli yhteinen - piti saada puhdasta jälkeä. Me teimme sen, pomoni ja minä.

(Kolmetoista - pakinoita: 5. Pomolla on väliä.)

I - Kolmetoista - Mister Suomi

2010-09-04T07:11:00.000+03:00

Koska naiset eivät ole turhan kranttuja ulkomuotokysymyksissä, houkuteltakoon lämpimien lamppujen loisteeseen kaikenkarvaisia: pitkiä miehiä (jotka luulevat, että korkeus on yhtä kuin miehekkyys), lyhyitä miehiä, jotka ovat alkaneet nostella puntteja tullakseen suuriksi edes horisontaaliakselin suhteen, keskikehonrakentajia, kuivakkoja veteraanirullasuksihiihtäjiä ja kaikkea siltä väliltä.

(Satunnaisiin vastaajiin: Kolmetoista - pakinoita. 4. Mister Suomi.)

I - Kolmetoista - Landespede kävi Tsadissa

2010-09-03T11:18:00.000+03:00

Kun hoksaan päiväkaudet pohtineeni epäolennaisuuksia (Miksi kolumnistit käyttävät ikivanhoja valokuvia itsestään? Poikkesiko tässä eräänä iltana ovikelloani rimpauttamassa pikkupoika, joka juoksi nauraen kulman taa jättäen näkyville vain vilahduksen itsestään, vai oliko koko kohtaus vain harha, todellisuuden imitaatio, jonka pääni minulle, itseään viihdyttääkseen, loi?), katson parhaaksi vaihtaa maisemaa.

(Satunnaisiin vastaajiin: Kolmetoista - pakinoita. 3. Landespede kävi Tsadissa.)

I - Kolmetoista - Ykkösfani

2010-09-02T13:21:00.000+03:00

Siinä se pyörii ja huitoo. Lienee saapunut tuntia paria ennen h-hetkeä varmistaakseen paikan eturivistä. Sillä on fanipaita ja kaljatuoppi, jonka pintavaahdon rippeissä kelluu röökin tuhkakeko. Se elämöi niin lujasti, että kanssadiggarien huomio kiinnittyy siihen. Se on lämmittelyakti, joka hoilaa illan pääesiintyjän harvinaisempia biisejä osoittaakseen, että pian lavalle saapuva ryhmä on yksityisomaisuutta.

(Ote Satunnaisiin vastaajiin -teoksen pakinaosiosta: 2. Ykkösfani.)

I - Kolmetoista - Ne sano mulle

2010-09-01T15:14:00.000+03:00

Tienaa rahaa suosittelemalla tuotteita ystävillesi, ne sano mulle. No mä mietin, että totta hemmetissä. Jos noin helposti pääsee kunnon tienesteille, tämä on se mahdollisuus, johon kannattaa tarttua.

Mä kävin kuuntelemassa sellaisen infotilaisuuden. Siellä oli niitä, jotka olivat jo menestyneet suosittelemalla tuotteita ystävilleen. Mulla ei ole koskaan ollut liikaa ystäviä, joten mä ajattelin, että tässä hommassa mä saatan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla - tienata massia ja saada muutaman uuden tosifrendin.

Näyte teoksesta Satunnaisiin vastaajiin (Kolmetoista - pakinoita: 1. "Ne sano mulle").

Tekstinäytteet täällä 1.9.-1.10.2010

2010-08-26T20:09:00.000+03:00

2010!

2010-01-09T10:41:00.001+02:00

LUUKKU 24

2009-12-21T17:12:00.001+02:00

"Mutta jos kirjoitan omalla nimelläni, lukija luulee, että minäkertoja on automaattisesti todellinen henkilö Kalle Manninen ja että kaikki mitä tapahtuu kirjan minälle, on tapahtunut myös tälle todelliselle henkilölle, joka on lukijan mielessä minäkertojan esikuva todellisen elämän puolella."

"Tämä menee liian monimutkaiseksi. Minä kirjoitan tästä nyt sinulle reseptin kahdeksansatasta Buranaa. Haet apteekista rasian, nappaat yötä vasten yhden, ja aamulla kaikki on taas paljon selkeämpää."

NÄILTÄ KULMILTA: Alter Ego II: hoito (Kirjoittajasta; pakinoita)

LUUKKU 23

2009-12-21T17:10:00.000+02:00

"Heredi... hedri... herditäärinen... geeninen... kysy vaikka mun mutsilta... hereditäärinen ödeema... paksusuolen tukkeuma... en oo ottanut kun vähän vain... ehkä neljä desiä leijonaa... hedr... ödeema... geeninen sairaus...", sanoo naistenhuoneesta hoiperteleva tyttö, jolle luvataan helpottavaa liuosta. Minä jännitän omaa diagnoosiani.

NÄILTÄ KULMILTA: Alter Ego I: diagnoosi (Kirjoittajasta; pakinoita)

LUUKKU 22

2009-12-21T17:07:00.000+02:00

Wolfenstein 3D on fiktiivinen versio natsi-Saksasta. Temmellän yhdysvaltalaisella kommandolla, jonka tehtävänä on paeta saksalaisesta linnasta ja voittaa sen päävartija, etsiä käsiinsä voittamattoman zombimutanttiarmeijan perustamiseen tähtäävät suunnitelmat ja lopulta tulittaa hengettömäksi robottipukuun sonnustautunut Hitler. Pääpirun lisäksi pelaajan tulee lahdata satoja vartijoita ja saksanpaimenkoiria.

NÄILTÄ KULMILTA: Kellarin pimeydessä (Only Entertainment; pakinoita)

LUUKKU 21

2009-12-21T17:04:00.001+02:00

"Mä oon sun mielestä läski!" tiuskaisee Tiina niin lujaa, että kauppiaskin innostuu. Viiskymppinen Hartsa hoitaa kaupungin parasta ja halvinta valikoimaa "urheilijoille välttämättömiä lisäravinteita" ja on Aleksin tuttu vuosien takaa. Hartsa järjestelee purnukoita hyllyille ja näyttelee kiireistä, vaikka on todellisuudessa suunnannut kaiken aktiivisuutensa orastavan draaman suuntaan.

NÄILTÄ KULMILTA: Porrastettu ruokailu (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 20

2009-12-21T17:02:00.000+02:00

Miehen aamiainen on tieteellisellä tarkkuudella suunniteltu suoritus, johon kuuluu suuresta purkista nautittavaa proteiinijuomaa, syvä lautasellinen veteen tehtyä neljän viljan puuroa ja muutama kapseli. Nainen on joskus kysynyt, mihin kapseleita tarvitaan, mutta ei enää muista vastausta. Mies on yrittänyt luennoida ravintoasioista, korostanut kuudesti päivässä syömisen tärkeyttä, mutta aina on päädytty riitelemään.

NÄILTÄ KULMILTA: Porrastettu ruokailu (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 19

2009-12-18T12:28:00.000+02:00

"Turpa kiinni, Kemppainen. Oma pullo tyhjäksi ulkona ja rauhallisesti sitten täällä sisätiloissa, tai tulee potku perseelle ja lennät pihalle täältä", lausuu baarimestari tottuneen rauhallisesti mutta samalla selkeästi ja jokaista sanaansa tarkoittaen niin, ettei meille ulkopuolisille jää epäilystä siitä, onko mies kenties tosissaan. Kemppainen ottaa siivunsa, laskee kädet alas ja aistii baarin tunnelmaa. Isännän sanat kaikuvat hänen kuulomuistissaan. Näiden muutaman sekunnin aikana Kemppaisen on kuulemansa perusteella päätettävä, ryhtyäkö paikan asiakkaaksi vai aloittaako kunnon riehumistalkoot.

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 18

2009-12-17T13:44:00.000+02:00

Toisaalla heikompi mies juo saunassa suruunsa. Kiukaan sihinä, raskaan hengityksen pauhu ja oluttölkin sihahdus ovat ainoita ääniä pihapiirissä, johon kuuluu talo, rantasauna ja varastorakennus. Vaimo on sukulaistensa luona kaupungissa. On ollut taajaan viime aikoina. Sen ikävän tapauksen jälkeen, josta on melko tarkalleen vuosi, on miehen lisäksi varsin kehnoon kuntoon rapistunut tämä asumus: nurmikko rehottaa, talon katto tippuilee alas laatta kerrallaan ja rojua kertyy ympäriinsä. Sauna kuitenkin toimii, se antaa kuumaa ja kosteaa tehden elämästä hetkeksi siedettävää.

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 17

2009-12-16T18:49:00.001+02:00

"Tässä on vaatetus", toteaa Rutia levittäen kätensä eleeksi, joka tarkoittaa, että tässä, nähtävillä, on kaikki haudassa tarvittava: valkoinen t-paita (josta on hihat leikattu ja jonka rinnassa lukee auringon haalistamalla neonkeltaisella Cyprus), mustavalkoharmaat kuluneet salihousut ja siniset rantasandaalit. Housujen lahkeet on runnottu pyöreäksi paketiksi valkoisten urheilusukkien sisään. "Vettä saan arkkuun mukaan, samoin purkkiruokaa. Juuri äsken tankkasin ponsorin piikkiin tuossa Tepoililla sen verran, ettei pääse nälkä ihan heti yllättämään."

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 16

2009-12-16T09:05:00.000+02:00

Hannu Rutia on Mies. Se näkyy hänestä pitkälle ja sen suorastaan tuntee, kun pääsee tuijottamaan riittävän läheltä. Alhaalta ylöspäin: paksut ja suonikkaat jalkaterät, tuplasti leveämmät kuin aikamiehillä keskimäärin; reidet kuin kaksi halkopölkkyä; pohkeet paisuvat sääriluun takaa kuin ilmapallot; vyötärön seudulle on aika toki jo tehnyt tehtävänsä; leventänyt sitä joka suuntaan, saanut Rutian näyttämään miehekkäältä eikä miltään pojannössiltä enää. Hänen vatsansa ja rintakehänsä ovat tumman kiharan karvan peitossa. Käsivarret ovat ranteesta olkapäähän paksut ja muhkuraiset; pyöreämuotoiset rintalihakset kuin mureaksi muhitetut laatupihvit.

NÄILTÄ KULMILTA: Kylän vahvin mies (lyhyitä kertomuksia)

AP 13.12.

2009-12-16T09:04:00.001+02:00

(Elise Saarikko/Aamuposti)

AP 13.12.

2009-12-16T09:03:00.001+02:00

(Elise Saarikko/Aamuposti)

LUUKKU 15

2009-12-15T08:34:00.000+02:00

"Mä oon vaan nukkunut ja käynyt uimarannalla. Kirjoittanut ja syönyt. Mä oon viritellyt sellaista filosofiaa, että parhaat jutut elämässä on ilmaisia. Käsitätkö, että upeisiin elämyksiin ei tarvitse olla rahaa, vaan ne syntyvät hyvistä hetkistä, seurasta ja kiireettömyyden tunnusta. Nytkin mua harmittaa ottaa tää sun näyttö kainaloon ja talutella fillari himaan ja kertoa Kirsille, että Toni maksoi velkansa näytöllä. Aiemmin päivällä mä lainasin Jounille satasen ja vaikka mä tiedän, että se maksaa rahalla, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että meillä ei ole Kirsin kanssa loppukuuksi kuin satanen rahaa. Se sit taas syö miestä sillä tavalla, että kun mä lainaan meidän rahat ympäriinsä, niin se tekee Kirsin tyytymättömäksi ja saa mut aina inhoamaan itseäni, mutta toivottavasti mä näytän edes hyvältä teidän jätkien silmissä, kun suostun teille lainaamaan, vaikka ei mulla itsellänikään ole hilloa yhtään sen enempää kuin teilläkään. Käsitätkö, mistä mä puhun?"

NÄILTÄ KULMILTA: Kolmas päivä takas (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 14

2009-12-15T08:31:00.000+02:00

Tapojeni vastaisesti ajan lähiöbaariin, jonka terassi alkaa täyttyä kesälomalaisista ja niistä, jotka ovat jatkuvasti kesälomalla. Tervehdin muutamaa puolituttua: toinen on luvannut viimeiset kolme vuotta rakentaa paritalomme puolikkaaseen saunankaiteen ja toisen kanssa juttelemme aina formuloista. Miehellä on Heikki Kovalainen käsivarressaan. Tilaan pienen oluen ja kävelen terassin reunimmaiseen, varjoisaan pöytään.

NÄILTÄ KULMILTA: Kolmas päivä takas (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 13

2009-12-12T23:42:00.000+02:00

Olen käynyt tämän keskustelun ennenkin. Minä, tämän uneliaan lähiön rauhallisen oloinen asukki, tatuoimaton ex-vanki, jonka uusi, seesteinen elämä muistuttaa jokapäiväistä de ja vu -ilmiötä ainakin siltä osin, ettei mikään koskaan muutu. Nämä päivittäiset keskustelut ja ajatukset kiertävät samoja, yksitoikkoisia ratojaan. Näytössä vilkkuu Jouni.

NÄILTÄ KULMILTA: Kolmas päivä takas (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 12

2009-12-12T12:55:00.001+02:00

Tässä tää nyt on, mun ensimmäinen haastattelu. Luksusyksiön seinällä kehystettynä. Meikäläinen on julkkis. En mä osaa siihen mitään lisätä, eikö se kerro kaiken olennaisen? No, tiedänhän mä nyt sen, että teidän - tai pitäisikö sanoa meidän - toimittajien tiedonjano on ehtymätön. Aina pitäis saada jotain uutta ja paljastavampaa. Mä oon kertonut kaiken tarpeellisen mun kirjassa.

NÄILTÄ KULMILTA: B-porras (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 11

2009-12-11T12:30:00.000+02:00

Hermostutti. Virallinen kerrostalohäirikkö Kari Ahola käveli ympäri eteistä ja luki lapun kerran toisensa jälkeen. Hänestä oli tullut merkitty mies. Tästedes kaikki talon asukkaat jättäisivät tervehtimättä, niinhän tässä annettiin ymmärtää, kaikki, tuijottaisivat ja karttaisivat kuin ärhäkkää herpestä.

NÄILTÄ KULMILTA: B-porras (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 10

2009-12-09T18:38:00.000+02:00

Siis mähän oon haaveillu julkisuudesta just niin kauan kuin mä muistan. En osaa sanoa, miks. Se on kai jotenkin sisäänrakennettuna muhun. Näin jälkikäteen funtsailtuna se tapa, millä mä ammuin itteni tähdeksi tän maan taivaalle oli kai aika karu, mutta toisaalta ilman sitä mä en ehkä juttelis sulle tässä. Tää kaikki mitä mä oon nähny, tehny ja kokenu on tehny musta sen mitä mä tällä hetkellä olen. Mä ylireagoin, se nyt on selvä. Maine meni mut stoorit elää. Mut entä jos mä olisin jättänyt reagoimatta?

NÄILTÄ KULMILTA: B-porras (lyhyitä kertomuksia)

HäSa 9.12.2009

2009-12-09T08:11:00.000+02:00

Teksti: Pirjo-Liisa Niinimäki
Kuva: Juhani Salo

LUUKKU 9

2009-12-09T08:09:00.000+02:00

Tie oli tyhjä. Maassa oli hylsyjä. Lahtinen ihmetteli niiden paljoutta. Olikohan alueella ollut hiljattain jokin toinenkin sotaharjoitus? Hän poimi yhden hylsyn tarkasteltavaksi. Se oli vielä kuuma. Lahtinen pudotti sen muiden joukkoon ja lähti kävelemään tietä samalla haravoiden sen reunamia taskulampullaan.

NÄILTÄ KULMILTA: Vartiovuoro (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 8

2009-12-08T07:39:00.000+02:00

Lahtinen ei enää tiennyt, kuka oli ja missä oli. Kun selväjärkisyyden raja ylitetään, ei sellaisilla asioilla kuin vartiovuoron vaihto tai tyttöystävän ikävä tai lomille pääsy ole enää merkitystä. Nyt oli vain oltava valppaana toteuttamaan tikan välittämä jumalallinen käsky.

NÄILTÄ KULMILTA: Vartiovuoro (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 7

2009-12-07T07:45:00.000+02:00

Hän käveleskeli edestakaisin pitääkseen ruumiinsa lämpimänä. Lokakuu pani parastaan, laski lämpötilan ensimmäistä kertaa alle nollan. Öinen taivas oli kirkas: koko monimutkainen tähtikartta piirtyi selkeänä tummansinistä taustaansa vasten. Metsä oli tyyni, äänetön. Vain viestimies Lahtisen maihinnousukenkien rapina kuivalla hiekkatiellä rikkoi tuon täydellisen, epätodellisen äänettömyyden.

NÄILTÄ KULMILTA: Vartiovuoro (lyhyitä kertomuksia)

HKU 5.12.2009

2009-12-07T07:44:00.000+02:00

LUUKKU 6

2009-12-05T10:05:00.001+02:00

Kahvipöydässä kerrottiin hävytöntä vitsiä - jos nainen on oikein syötävän hyvännäköinen, niin onko oikein kutsua tätä suuhunpantavaksi? - joka keskeytyi pihalta kuuluviin laukauksiin. Niitä kuultiin kaksi. Kouluttajia harmitti; rentouttava kahvihetki keskeytyi juuri vitsin huippukohdassa, hetkeä ennen naurunremakkaa.

NÄILTÄ KULMILTA: Viimeiset sulkeiset (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 5

2009-12-05T10:03:00.000+02:00

Sunnuntaina porukka palaili lomilta. Kukaan ei ollut muuttanut mieltään asian suhteen. Päinvastoin, kaikki olivat alkaneet innostuneina kerrata suunnitelman vaiheita aina aamuyön tunneille saakka. Uni ei tullut - kollektiivinen mieli oli liian kuohuksissa.

NÄILTÄ KULMILTA: Viimeiset sulkeiset (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 4

2009-12-05T10:00:00.000+02:00

Siellä se makaa, kuulutti telemies Vanninen tupakavereilleen näyttäen samalla komppanian alapihan varastorakennuksen katolla vatsallaan makaavalle Tiihoselle voitonmerkkiä. Tuvan muu väki kerääntyi ikkunan ääreen tervehtimään Tiihosta juuri ennen maanantaiaamuisen sulkeisjärjestysharjoituksen alkua, mutta tämä oli jo kääntänyt katseensa komppanian yläkerran ikkunasta alakerran oviin, niihin, joista kahden minuutin päästä marssisi ulos komppaniallinen vittuuntuneita varusmiehiä.

NÄILTÄ KULMILTA: Viimeiset sulkeiset (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 3

2009-12-03T08:15:00.000+02:00

Aurinko nousi. Märkä pururata oli raskas polkea. Yleensä se viimeinen mies löytyy jostakin yhdennentoista ja kahdennentoista rastin välimaastosta lepäilemästä ja luovutusmieliala päällimmäisenä mielessä, puntaroi Ikäläinen, reilu mies, johtaja, joka tiesi, kuinka nuoria miehiä tuli käsitellä.

NÄILTÄ KULMILTA: Saarikon laki (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 2

2009-12-02T08:35:00.001+02:00

Nyt erottui Otavakin. Sillä paikalla, jolla vielä hetki sitten oli kasvanut kaunis punainen kärpässieni, tapahtui juuri nyt jotakin niin eriskummallista, ettei se ole ihmisymmärryksen selitettävissä.

-NÄILTÄ KULMILTA: Saarikon laki (lyhyitä kertomuksia)

LUUKKU 1

2009-12-02T08:34:00.001+02:00

"Kolme. Kaksi. Yksi. Ja ei kun mettään!" Näin kuului vääpeli Ikäläisen lähtölaskenta, jota mies säesti kevyellä potkulla lähtöviivalla seisovan takalistoon. Radistijoukkueen viimeinenkin suunnistaja saatiin matkaan. Viestimies Saarikko turautti räät kangasnenäliinaansa, runttasi räkämytyn maastotakkinsa taskuun ja lompsotteli metsän pimeyteen.

-NÄILTÄ KULMILTA: Saarikon laki (lyhyitä kertomuksia)

Otoksia: NÄILTÄ KULMILTA

2009-12-01T08:23:00.001+02:00

LUUKKU 1

2009-12-01T08:05:00.001+02:00

Hämeen paras paikka

2009-11-27T20:13:00.000+02:00

Hämeen Heimoliitto julkaisi
Hämeenmaa-sarjan 20. teoksen
27.11.2009. Sen nimeksi tuli
Hämeen paras paikka -
kirjoituksia kotikunnista, ja
sen sisältö koostuu taannoisen
kirjoituskilpailun teksteistä.
Annoin oman panokseni teokseen
Maailmani pääkaupunki -pakinan
(s. 204) muodossa...

Tämäkö se on?

2009-11-22T18:54:00.000+02:00

Pöytälaatikkofirma!

Teollisuuden näkymiä...

2009-11-22T18:47:00.000+02:00

Kasvukäyrä.

Sunnuntai. Kuvausretki tehdasalueelle.

2009-11-22T17:49:00.000+02:00

Itä-Suomi: Savonlinna, Kerimäki ja Lappeenranta (kesä 2009)

2009-10-25T16:35:00.000+02:00

Kivet. Kalvola, syksy 2008.

2008-11-09T12:31:00.001+02:00

Portaat. Aulangolla syksyllä 2008.

2008-11-09T12:29:00.001+02:00

Lipunmyynti 2. Aulanko, syksy 2008.

2008-11-09T12:26:00.000+02:00

Lipunmyynti 1. Aulanko, syksy 2008.

2008-11-09T12:22:00.000+02:00

Pallo

2008-11-09T12:19:00.000+02:00

Ojoinen, Hämeenlinna. Syksyllä 2008.